Alku se on huonokin alku. 
Jos etsit positiivisuutta ja euforiaa, hysteriaa ja popcorneja, olet väärässä paikassa. 
Draamaa, valitusta, yritystä ja satunnaisia ahaa- elämyksiä voi löytyä. 

Aloitetaan pääeliöstä. Aloitetaan musta. 

Mä olen sairas. Sen lisäksi mulla on epämukavuuksia liittyen järjettömään obeesiuteeni. Son niinku suomeksi läski. 
Jos sukelletaan esihistoriaan niin kun painoin 107 kiloa, sain ahistuskohtauksen. Ei näin läski voi olla. Aloitin hullun liikkumisen, salilla käymisen, pyöräilyn ja lenkkeilyn. Laihduin 8 kiloa ja kituutin painonvartijoiden neuvoilla. Voi ristus etten sanois. 

Luulen että tuo kehon kitukuurille laittaminen laukaisi perinnöllisen sairauteni ihan huolella. Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Se on todettu puolitoista vuotta sitten, mutta ainakin kymmenen vuotta se on kulkenut mukanani. Ainainen väsymys ja ärtymys. Se että kaikki mitä syö saa lihomaan. 

Opiskeluaikana olin köyhä. _ylläri!_ ja väsynyt ja vihainen, koska olin väsynyt. 
Pysyin liikkeessä stimulantein. Kofeiini, sokeri ja jos se ei auta niin adrenaliini eli agressio. 
Mulla on myös loistava tapa tulla riippuvaiseksi, joten olen edelleen koukussa kofeiiniin ja sokeriin. 

Yksipuolinen ruokavalio sai aikaan B12 vitamiinin puutoksen ja anemia on ollut seuranani 15 vuotiaasta saakka. 

Vajis todettiin puolitoista vuotta sitten. puolessa vuodessa arvot saatiin hyviksi ja viime kesänä kuumuus ei haitannut, pystyin olemaan ja elämään. Aloitin karppauksen ja voin hyvin. Kunnes lääkäri päätti että seuraava kontrolli on 6kk päästä. Jouluna huomattiin että olen törkeästi vajaalla. 

Olin kesän ja syksyn aikana laihtunut karpaten 8kg. hitaasti mutta varmasti. joulun lähellä laihtuminen loppui kuin seinään. Muut karpit tiputtivat samoin keinoin nopeasti ja iloisesti.  

Tajusin että vajaatoiminta torbedoi onnistumiseni. Vaikka kuinka karppasin, niin paino pysyi samassa. Heitin toivoni ja syöksyin sokerihelvettiin. Lihoin tässä viimeisen puolen vuoden aikana noin 20kiloa. Olen suurempi kuin koskaan.Olen myös edelleen runsaasti vajaatoiminnalla ja kroppani ei toimi. En hikoile kovinkaan paljon, mutta tunnen oloni todella tukalaksi. Helle tekee minusta vihaisen. 

Jotta muistan ikuisesti oloni listaan sen tänä helvetillisenä hellepäivänä:

Jalkaterien ja nilkkojen turvotus. 
 Ekaa kertaa eläissäni jo 3 päivää molemmat jalat ovat olleet turvonneet limput. Crockseja ei voi pitää jalassa. Ne sattuvat, sillä jalat ovat niin suunnattomat.
 
en voi kumartua pitkiksi ajoiksi esim leikkaamaan vapaankynsiäni tai sitomaan kengännauhoja tai leikittämään koiraa. 
Mahani ahdistaa keuhkoni ruttuun ja joudun nousemana hengittämään lyhyin väliajoin. Hengästyn jo tästä. Olen äärettömän kömpelö, maasta ylös nouseminen on hidasta ja kömpelöä. 

Uutuutena kaulani alaosassa on rengas läskiä. Kun laitan pääni alaspäin, se tukahduttaa kaulaani. En koskaan pidä mistään mikä ahdistaa kaulaani. Tiedä sitten johtuuko sekin kilpirauhasestani. 

T-paitani hiertyvät kainaloista rikki. Reisien yhteen sitsaaminen ja housujen kuluminen on tuttua, tämä paitojen kuluminen on uutta. 
 

Itse laiduttaminen. 
Tiedän että minun pitää keventyä. Olen onnellisempi silloin. Pystyn toimimaan kevyemmin. 
Minua ei vaan tahdo kiinnostaa. En usko että kykenen laihtumaan. kroppani toimii niin pienellä teholla. Toki ensi viikolla käyn taas verikokeissa ja saan kuulla ovatko arvoni jo paremmassa kunnossa. 

Tämä olo on kuitenkin niin tukala, että minun täytyy taas aloittaa. 

Voin hyvin kun poistan liiat sokerit ja hiilihydraatit elämästäni. Kilpparini vaatii jonkinverran hiilareita toimiakseen mukavasti, joten alakarppaaja en ole. hiilarimääräni ovat jopa 80-100g/päivä. Kun kroppani on kunnossa, se pystyy laihtumaan sillä määrällä. En laske kaloreita tai määriä. Ainoastaan tarkistan satunnaisesti missä mennään. 

Koska painon tarkkailu saa minut hysteeriseksi, olen antanut itselleni luvan käydä puntarilla vain joka kuukauden alussa. 
Heinäkuu alkoi luvuin 137kg pituuteni on 168

Jos tunnistat minut, pidä se omana tietonasi. 
-Hysteria Mono